Post by Nocconen on Oct 25, 2017 11:11:06 GMT 2
Ataud Al’i’ihana W’dun Sharaf
(Nimi tarkoittaa suunnilleen ”Ataud häpäisty ja kunniaton”)
Laji: Djinni
Sukupuoli: Miespuolinen
Uskonto: Ei usko jumaliin, mutta omaa omintakeisen näkökulman Onnesta
Ammatti: Uhkapeluri ja vedonlyöjä, joskus myös eräänlainen elävä ”onnenkalu”
Luonne:
Olisi hieman väärin sanoa Djinniä yllytyshulluksi, enemmänkin hän rakastaa tilanteita jossa koetella onneaan ja muiden onnea, erityisesti silloin jos voitto tai häviö riippuu yhdestä sattuman vallassa olevasta valinnasta tai hetkestä. Eikä siksi olekaan ihme, että Djinnimies on suorastaan koukussa uhkapeleihin. Lähin asia, joka Ataudin arvomaailmassa uskontoa lähentele, on Djinnin ajatus onnen asemasta elämässä. Vaikka kaikki olisi tänään hyvin, huomenna voit menettää kaiken. Ja ylihuomenna saada sen takaisin. Siksi hänestä paras rukous tai pyhä teko elämässä on koetella omaa, ja muiden onnea, päivittäin jollain tavalla.
Yleisesti Ataud on kohtelias, hyväntuulinen ja hieman ylpeäkin, mutta tämä lienee tulosta hänen vieraasta alkuperästään. Vaikka hänen lajistaan kerrotaankin legendoissa vaikka mitä, tämä Djinni syö ensipäässä vain makeita hedelmiä ja viljaa, ja lihaa vain jos se on hyvin valmistettua. Uhkapelien tiimellyksessä Djinni hymyilee erityisesti, vaikka sitten häviön osuessa kohdalleen. Sanoistaan hän myös pitää kiinni, ainakin melko usein, tosin kaikista varmin tapa varmistaa Ataudin tekevän luvattu työ on panostaa se ja voittaa Djinni.
Ataud ei ole maanpäällisessä elämässään tehnyt suoranaista töitä, eikä hänellä ole mielenkiintoakaan sellaiseen. Hän luottaa uhkapelitulojen pitävän hänet leivänsyrjässä, ja suurten voittojen kohdalla Ataud osaa myös nauttia hetkellisestä vauraudesta. Ja vauraudesta puheen ollen, kulta ja kalliit esineet ovat toinen heikko kohta Djinnille. Toisaalta hän arvostaa rahaa ja kaikkea mitä sillä voi ostaa, mutta samalla Ataud nauttii kiiltävillä kolikoilla ja arvokivillä leikittelystä. Mutta kortti vie ja kortti tuo, joten kovinkaan mittavaa omaisuutta Djinnille ei ole kertynyt.
Sivutulona Djinnille jotkut tahot voivat palkata Ataudin mukaansa ennen jotain suurta tapausta tai tärkeää keikkaa (sanan kaikissa merkityksissä), varmistaakseen onnistumisensa tai sitten ohjatakseen Djinnin oikeaan suuntaan levittelemään hieman epäonneaan. Ataud tekee tarpeeksi tasaista työtä, että hänellä riittää näitäkin tehtäviä. Mutta vaikka Ataud kieltäytyikin levittämästä kaaosta äitinsä käskystä, hän on oppinut nauttimaan siitä itse. Ehkä osa tähän tulee hänen kyvyistään, joiden tulokset yllättävät usein hänet itsekin. Ei ole harvinaista, että maksun saatuaan Djinni saattaa antaakin ryöstökeikalle lähtevälle taputuksen olkapäälle, mutta samalla epäonnea kaupan päällisiksi, vain nähdäkseen onnistuuko toinen yrityksessään huonoista kertoimista huolimatta.
Ne jotka ovat arvanneet jotain Djinnin kyvyistä välttelevät tämän kättely-yrityksiä ja muutenkin kosketuksia. Tämä toisaalta vain huvittaa Ataudia ja hän saattaa kiusata muita vihjailemalla, oliko hän ehkä sittenkin antanut hipauksen hyvää tuuria äsken, vai voisiko keskustelukumppani syyttää Djinniä jos hänen päivänsä menisi pikapuoliin metsään. Siinäkin tapauksessa että on pitänyt kätensä niin sanottuna puhtaina.
Ulkonäkö:
Djinnien verenperimä on hallitsevassa osassa Ataudin ulkomuodossa, alkaen hänen hehkuvantummasta punaisesta ihostaan, terävänpitkistä tummista kynsistään ja kullankeltaisista silmistään. Kosketettaessa hänen ihonsa tuntuisi kuumalta, mikä samalla sallii Ataudin pukeutua varsin kevyesti säästä riippumatta. Ihmisenkokoisen, varsin rotevan Djinnin yllä on hihaton, reisille ulottuva violetti liivi, jalassaan mustat pussihousut ja kotimaailmalleen tyypilliset kippurakärkiset kengät. Vyötärönsä ympärille hän on kietonut useaan kertaan hopeanharmaan vaatteen, josta pistää esiin koristeellisen, kaarevateräisen tikarin kärki.
Djinnin pään ympäri ei kulje turbaania, vaan pitkä kellertävä huivi jolla hän on sitonut pitkät, kiiltävät mustat hiukset huiskeaksi poninhännäksi alaselkäänsä, mutta Ataud saattaa nostaa hiukset hartioidensa ympärille pitääkseen sen poissa tieltä. Kapeasta, terävästä leuankärjestä kasvaa yhtälailla musta parta, joka kiertää suun kulmikkaasti nenän alle. Korujakin Ataudilla on muutamia, kuten hänen pitkistä terävistä korvistaan roikkuvat pisaranmalliset korvakorut ja ranteiden ympärillä helähtelevät metalliset rannerenkaat.
Djinnin mukana kulkee noin metrin korkuinen, kolhuinen lyijypullo paksu naru kiedottuna sen ympärille. Ataud kantaa pulloa aina selässään missä ikinä meneekin, eikä ole harvinaista että hän istuu sen päällä jalat ristissä tuolin puutteessa. Korkkia pullossa ei kuitenkaan ole…
Djinnin intohimo uhkapeleihin on jättänyt merkkinsä häneen tatuointien muodossa. Kummankin käden sormissa, rystysten juurella hänellä ovat pelikorttien maat rististä herttaan, mustalla värillä tatuoituna. Samoin Djinnin toisen silmän alla on kaksi kärjellää olevaa noppa, muistutuksena ensimmäisistä pelivälineistä jotka hän koskaan sai.
Varmaa myös on, että Ataudin liivintaskuista löytyy aina nopat, pelikortit tai vähintäänkin kolikko jota heittää ja jonka kautta testata onneaan.
Kyvyt:
Ataudin mahti ilmenee pohjimmiltaan kaaoksena että järjestyksenä, ja hän voi koskettamalla päättää kumman langettaa kohteeseensa. Kosketus vaatii vähintään Ataudin käsien olevan paljaat, ja hänen mahdissaan on eroa sen mukaan, onko kyseessä elollinen vai eloton kohde.
Elollisiin kohteisiin tämä ilmenee onnena ja epäonnena, ja kosketuksella Ataud voi langettaa kohteelleen epätavallisen hyvää tai huonoa onnea. Se ei kuitenkaan ole pysyvää, vaan haihtuu ajan myötä pois, normaalitilanteissa tunnin paikkeilla suuntaan tai toiseen. Mutta Ataud voi kiertää tätä pienellä tempulla, joka on tavallaan myös hänen mahtinsa rajoite. Käyttäessään toista puolta, hänen on ennemmin tai myöhemmin käytettävä myös toista. Hyvää ja huonoa onnea, kaaosta ja järjestystä samassa suhteessa. Jos Djinni jakaa huonoa onnea viidelle henkilölle, voi hän silloin luovuttaa hyvää onnea viisinkertaisesti yhdelle henkilölle tasavertaisuuden takia, jolloin se säilyy pidempään. Eikä Ataud ole itse poikkeus, hän voi parantaa tai heikentää myös omaa onneaan, mitä Djinni usein tekeekin. Samoin hänen mahtinsa on rajallinen ja kuluu liiallisella käytöllä loppuun, palautuen sitten muutaman päivän kuluessa takaisin entisiin mittoihinsa.
On kuitenkin huomattava, ettei Ataud kuitenkaan pysty ihmeisiin. Hänen kosketuksensa ei käännä koko maailmaa kohdetta vastaan, tai tämän myötäisesti. Vaikka hän olisi tehnyt jostakusta onnekkaan, epäonnistuminen on silti mahdollisuus. Se voi olla paljon pienempi kuin aiemmin, mutta silti yksi tapaus kymmenestä voi silti johtaa tappioon.
Samaan tapaan epäonni ei johda suoranaiseen kuolemaan tai elämän romahdukseen, ei ainakaan itsenäisesti. Sulkeutumalla kotiinsa ja kääriytymällä sängynpohjalle kuka tahansa saattoi odottaa varsin turvallisesti epäonnen kuluvan pois. Turvallista kuitenkin on, että jos on joutunut epäonnekkaan kädenpuristuksen uhriksi, elintärkeät yritykset voi olla viisainta jättää toiselle päivälle.
Mutta aina on mahdollisuus. Kuten sanottu, mikään ei ole varmaa.
Elottomiin kohteisiin Djinnin mahti miltei yhtä vaikeasti ennustettavasti. Kaaos aikaansaa mitä mahdottomimpia reaktioita, muuttaen esimerkiksi metallin tuhkaisi, tehden kohteesta näkymättömän tai saaden kohteen katoamaan ja jonkin toisen esineen ilmestymään sen tilalle. Järjestys sen sijaan noudattelee luonnonmukaista, symmetristä linjaa. Hajonnut esine saattaa yhdistyä ehjäksi, kohde voi muuttua sileämmäksi ja uudemmaksi tai muuta vastaavaa. Ataud ei itsekään ole aina tietoinen mitä tapahtuu, mutta se on Djinnistä vain osa jännitystä.
Lyijypullo:
Ataud ei kanna lyijypulloa mukanaan jonain rakkaana muistoesineenä. Djinni kykenee lepäämään unenkaltaisessa tilassa vain pullon sisällä, jonne hän voi solahtaa vaivattoman näköisesti. Pullon suusta voisi kurkistamalla nähdä vilahduksen punaisesta ihosta ja tummista hiuksista, minkä takia Djinni peittää pullonsuun kankaalla aina levätessään. Mutta jos joku saisi pullon käsiinsä, ja asettaisi sen suulle sinetin (sopiva korkkikin voi olla tarpeeksi, mutta maaginen sinetti on tehokkain), tämä henkilö voisi vangita Atuadin pulloon ja pakottaa Djinnin tottelemaan käskyjään. Tämä ei voisi käydä uutta isäntäänsä vastaan itse, ainakin siihen asti kunnes sinetti murrettaisiin tai henki kykenisi saamaan avoimen pullon käsiinsä paetakseen.
Menneisyys:
Kaikki alkoi Djinnien asuinsijoilla, valkeiden pilvien lomassa leijuvissa marmoripalatseissa silkin ja kullan keskellä missä vuodet saattoivat kulua kuin tunnit. Tässä ihmeellisessä maailmassa valtaa pitivät Maridit, Djinneistä mahtavimmat ja voimakkaimmat. Heidän henkäyksensä loi hirmumyrskyjä ja silmät iskivät ukkosta. Mutta maan päälle nämä olennot eivät saattaneet astua, vain heidän lajinsa vähäisimmät yksilöt kykenivät matkata sekä seuraamaan että sekaantumaan maallisiin asioihin.
Ja tästä syystä yksi Marideista, naispuolinen Djinni nimeltä Shaziah ryösti luokseen kuolevaisen miehen ja makasi tämän kanssa, toivoen saavansa puoliverisen jälkeläisen joka voisi periä osan hänen mahdistaan ja samalla astua sekaantumaan muiden rotujen keskuuteen. Ja pian hänelle syntyikin poika, jonka hän nimesi Ataudiksi. Tämä oli perinyt osan äitinsä mahdista, ihmismäisen veren samalla virratessa hänen suonissaan. Shaziah opasti poikaansa ihmisten tapoihin, valmistaakseen tätä astumaan maallisten rotujen joukkoon ja aiheuttaakseen siellä loistokasta kaaosta ja hämmennystä, josta Maridit saattaisivat seurata huvittuneina.
Isäänsä Ataud ei juurikaan ehtinyt tuntea, miehen ollessa nyt hänen äidilleen tyystin tarpeeton. Syrjään sysätty kuolevainen mies vanhenikin silmissä, ja kuihtui lopulta kokonaan pois Djinnien vieraassa maassa pojan hädin tuskin kasvettua aikuiseksi.
Sitten, kun maanpäällisessä ajassa oli kulunut runsaat kaksisataa vuotta, koitti hetki jona Ataudin katsottiin olevan valmis toteuttamaan hänelle annettua tehtävää. Mutta seisoessaan maahan vievän pilven reunalla Ataud kääntyi, ja mahtavien Maridien edessä kieltäytyi tehtävästään jyrkästi, eikä hänen äitinsä raivo sen paremmin kuin lupaukset vallasta ja rikkauksista vähäisempää Djinniä hetkauttaneet. Kun häneltä tivattiin syytä, Ataud totesi vain:
”Minä en halua, enkä aio, elää vain heitä ja teidän huvianne varten. Näkymättömänä, olemattomana kuin tuulenhenkäys. Jos tämä lahjasi tarkoittaa että joudun elämään ainaisesti piilossa, walida, äitini, kieltäydyn siitä.”
Shaziah oli raivoissaan, välittämättä siitä että Ataud oli perinyt tämän ylpeyden todennäköisesti juuri häneltä. Niinpä hän rankaisi poikaansa riistäen tältä sekä luvan ja kyvyn palata takaisin kotiin, ja vihassaan Shaziah langetti Djinnien pahimman rangaistuksen hänen ylleen, ja sen merkiksi Ataud sai kantaakseen koko nimensä. Hän sulki Ataudin suureen lyijypulloon, sinetöi sen ja viskasi maan päälle.
Kaikeksi onneksi Ataudin ei tarvinnut odottaa pullossaan vuosituhansia, kuten hän oli joskus kuullut karkotettujen Djinnien tehneen. Eräs matkalainen sattui löytämään pullon, ja avatessaan sen päästi Ataudin vapauteen.
Vanhoja taruja muistellen matkalainen tiedusteli, saiko hän toivomuksia. Maan päällä moinen heitto ei ollut vitsiä kummempi, mutta Djinnien keskuudessa se oli melkoinen herja, ylpeiden olentojen katsoessa palvelijaksi tai orjaksi joutumisen olevan pahin mahdollinen häpeä. Ataud vihastui, mutta hetken raivottuaan ymmärsi olevansa nyt enemmän kuolevainen kuin Djinni, vieraalla maalla ja päätti rauhoittua.
Vaikka matkalainen ei toivomuksiaan saanut, hän kiinnostui Djinnin seurasta yhtä paljon kuin Ataud tästä, ja kaksikko päätyi matkaamaan hetken aikaa yhdessä. Toinen heistä kertoi maanpäällisistä ihmeistä joita oli nähnyt, ja Ataud puolestaan kuvaili kotinsa kultaisia suihkulähteitä täynnä kirkasta nektaria ja erämaiden kokoisia hedelmätarhoja joissa aurinko ei koskaan laskenut.
Heidän matkatessa jonkin aikaa matkalainen tiedusteli, pitikö Djinni nopanheitosta. Ei tarvittu kuin muutama erä, ja Ataud oli löytänyt uuden intohimon itselleen. Kun kaksikko lopulta erosi, matkalainen antoi Djinnin pitää nopat ja toivoi heidän voivan erota ystävinä. Iloisesti yllättyneenä Ataud toivotti miehelle hyvää matkaa, ja kätellen tätä antoi miehelle tuota hyvää onnea myös mukaan. Tuntien elämänsä alkavan hiljalleen hymyillä Djinni lähti jatkamaan matkaansa, nopat taskussaan ja kädet mahdista kihisten.
(Nimi tarkoittaa suunnilleen ”Ataud häpäisty ja kunniaton”)
Laji: Djinni
Sukupuoli: Miespuolinen
Uskonto: Ei usko jumaliin, mutta omaa omintakeisen näkökulman Onnesta
Ammatti: Uhkapeluri ja vedonlyöjä, joskus myös eräänlainen elävä ”onnenkalu”
Luonne:
Olisi hieman väärin sanoa Djinniä yllytyshulluksi, enemmänkin hän rakastaa tilanteita jossa koetella onneaan ja muiden onnea, erityisesti silloin jos voitto tai häviö riippuu yhdestä sattuman vallassa olevasta valinnasta tai hetkestä. Eikä siksi olekaan ihme, että Djinnimies on suorastaan koukussa uhkapeleihin. Lähin asia, joka Ataudin arvomaailmassa uskontoa lähentele, on Djinnin ajatus onnen asemasta elämässä. Vaikka kaikki olisi tänään hyvin, huomenna voit menettää kaiken. Ja ylihuomenna saada sen takaisin. Siksi hänestä paras rukous tai pyhä teko elämässä on koetella omaa, ja muiden onnea, päivittäin jollain tavalla.
Yleisesti Ataud on kohtelias, hyväntuulinen ja hieman ylpeäkin, mutta tämä lienee tulosta hänen vieraasta alkuperästään. Vaikka hänen lajistaan kerrotaankin legendoissa vaikka mitä, tämä Djinni syö ensipäässä vain makeita hedelmiä ja viljaa, ja lihaa vain jos se on hyvin valmistettua. Uhkapelien tiimellyksessä Djinni hymyilee erityisesti, vaikka sitten häviön osuessa kohdalleen. Sanoistaan hän myös pitää kiinni, ainakin melko usein, tosin kaikista varmin tapa varmistaa Ataudin tekevän luvattu työ on panostaa se ja voittaa Djinni.
Ataud ei ole maanpäällisessä elämässään tehnyt suoranaista töitä, eikä hänellä ole mielenkiintoakaan sellaiseen. Hän luottaa uhkapelitulojen pitävän hänet leivänsyrjässä, ja suurten voittojen kohdalla Ataud osaa myös nauttia hetkellisestä vauraudesta. Ja vauraudesta puheen ollen, kulta ja kalliit esineet ovat toinen heikko kohta Djinnille. Toisaalta hän arvostaa rahaa ja kaikkea mitä sillä voi ostaa, mutta samalla Ataud nauttii kiiltävillä kolikoilla ja arvokivillä leikittelystä. Mutta kortti vie ja kortti tuo, joten kovinkaan mittavaa omaisuutta Djinnille ei ole kertynyt.
Sivutulona Djinnille jotkut tahot voivat palkata Ataudin mukaansa ennen jotain suurta tapausta tai tärkeää keikkaa (sanan kaikissa merkityksissä), varmistaakseen onnistumisensa tai sitten ohjatakseen Djinnin oikeaan suuntaan levittelemään hieman epäonneaan. Ataud tekee tarpeeksi tasaista työtä, että hänellä riittää näitäkin tehtäviä. Mutta vaikka Ataud kieltäytyikin levittämästä kaaosta äitinsä käskystä, hän on oppinut nauttimaan siitä itse. Ehkä osa tähän tulee hänen kyvyistään, joiden tulokset yllättävät usein hänet itsekin. Ei ole harvinaista, että maksun saatuaan Djinni saattaa antaakin ryöstökeikalle lähtevälle taputuksen olkapäälle, mutta samalla epäonnea kaupan päällisiksi, vain nähdäkseen onnistuuko toinen yrityksessään huonoista kertoimista huolimatta.
Ne jotka ovat arvanneet jotain Djinnin kyvyistä välttelevät tämän kättely-yrityksiä ja muutenkin kosketuksia. Tämä toisaalta vain huvittaa Ataudia ja hän saattaa kiusata muita vihjailemalla, oliko hän ehkä sittenkin antanut hipauksen hyvää tuuria äsken, vai voisiko keskustelukumppani syyttää Djinniä jos hänen päivänsä menisi pikapuoliin metsään. Siinäkin tapauksessa että on pitänyt kätensä niin sanottuna puhtaina.
Ulkonäkö:
Djinnien verenperimä on hallitsevassa osassa Ataudin ulkomuodossa, alkaen hänen hehkuvantummasta punaisesta ihostaan, terävänpitkistä tummista kynsistään ja kullankeltaisista silmistään. Kosketettaessa hänen ihonsa tuntuisi kuumalta, mikä samalla sallii Ataudin pukeutua varsin kevyesti säästä riippumatta. Ihmisenkokoisen, varsin rotevan Djinnin yllä on hihaton, reisille ulottuva violetti liivi, jalassaan mustat pussihousut ja kotimaailmalleen tyypilliset kippurakärkiset kengät. Vyötärönsä ympärille hän on kietonut useaan kertaan hopeanharmaan vaatteen, josta pistää esiin koristeellisen, kaarevateräisen tikarin kärki.
Djinnin pään ympäri ei kulje turbaania, vaan pitkä kellertävä huivi jolla hän on sitonut pitkät, kiiltävät mustat hiukset huiskeaksi poninhännäksi alaselkäänsä, mutta Ataud saattaa nostaa hiukset hartioidensa ympärille pitääkseen sen poissa tieltä. Kapeasta, terävästä leuankärjestä kasvaa yhtälailla musta parta, joka kiertää suun kulmikkaasti nenän alle. Korujakin Ataudilla on muutamia, kuten hänen pitkistä terävistä korvistaan roikkuvat pisaranmalliset korvakorut ja ranteiden ympärillä helähtelevät metalliset rannerenkaat.
Djinnin mukana kulkee noin metrin korkuinen, kolhuinen lyijypullo paksu naru kiedottuna sen ympärille. Ataud kantaa pulloa aina selässään missä ikinä meneekin, eikä ole harvinaista että hän istuu sen päällä jalat ristissä tuolin puutteessa. Korkkia pullossa ei kuitenkaan ole…
Djinnin intohimo uhkapeleihin on jättänyt merkkinsä häneen tatuointien muodossa. Kummankin käden sormissa, rystysten juurella hänellä ovat pelikorttien maat rististä herttaan, mustalla värillä tatuoituna. Samoin Djinnin toisen silmän alla on kaksi kärjellää olevaa noppa, muistutuksena ensimmäisistä pelivälineistä jotka hän koskaan sai.
Varmaa myös on, että Ataudin liivintaskuista löytyy aina nopat, pelikortit tai vähintäänkin kolikko jota heittää ja jonka kautta testata onneaan.
Kyvyt:
Ataudin mahti ilmenee pohjimmiltaan kaaoksena että järjestyksenä, ja hän voi koskettamalla päättää kumman langettaa kohteeseensa. Kosketus vaatii vähintään Ataudin käsien olevan paljaat, ja hänen mahdissaan on eroa sen mukaan, onko kyseessä elollinen vai eloton kohde.
Elollisiin kohteisiin tämä ilmenee onnena ja epäonnena, ja kosketuksella Ataud voi langettaa kohteelleen epätavallisen hyvää tai huonoa onnea. Se ei kuitenkaan ole pysyvää, vaan haihtuu ajan myötä pois, normaalitilanteissa tunnin paikkeilla suuntaan tai toiseen. Mutta Ataud voi kiertää tätä pienellä tempulla, joka on tavallaan myös hänen mahtinsa rajoite. Käyttäessään toista puolta, hänen on ennemmin tai myöhemmin käytettävä myös toista. Hyvää ja huonoa onnea, kaaosta ja järjestystä samassa suhteessa. Jos Djinni jakaa huonoa onnea viidelle henkilölle, voi hän silloin luovuttaa hyvää onnea viisinkertaisesti yhdelle henkilölle tasavertaisuuden takia, jolloin se säilyy pidempään. Eikä Ataud ole itse poikkeus, hän voi parantaa tai heikentää myös omaa onneaan, mitä Djinni usein tekeekin. Samoin hänen mahtinsa on rajallinen ja kuluu liiallisella käytöllä loppuun, palautuen sitten muutaman päivän kuluessa takaisin entisiin mittoihinsa.
On kuitenkin huomattava, ettei Ataud kuitenkaan pysty ihmeisiin. Hänen kosketuksensa ei käännä koko maailmaa kohdetta vastaan, tai tämän myötäisesti. Vaikka hän olisi tehnyt jostakusta onnekkaan, epäonnistuminen on silti mahdollisuus. Se voi olla paljon pienempi kuin aiemmin, mutta silti yksi tapaus kymmenestä voi silti johtaa tappioon.
Samaan tapaan epäonni ei johda suoranaiseen kuolemaan tai elämän romahdukseen, ei ainakaan itsenäisesti. Sulkeutumalla kotiinsa ja kääriytymällä sängynpohjalle kuka tahansa saattoi odottaa varsin turvallisesti epäonnen kuluvan pois. Turvallista kuitenkin on, että jos on joutunut epäonnekkaan kädenpuristuksen uhriksi, elintärkeät yritykset voi olla viisainta jättää toiselle päivälle.
Mutta aina on mahdollisuus. Kuten sanottu, mikään ei ole varmaa.
Elottomiin kohteisiin Djinnin mahti miltei yhtä vaikeasti ennustettavasti. Kaaos aikaansaa mitä mahdottomimpia reaktioita, muuttaen esimerkiksi metallin tuhkaisi, tehden kohteesta näkymättömän tai saaden kohteen katoamaan ja jonkin toisen esineen ilmestymään sen tilalle. Järjestys sen sijaan noudattelee luonnonmukaista, symmetristä linjaa. Hajonnut esine saattaa yhdistyä ehjäksi, kohde voi muuttua sileämmäksi ja uudemmaksi tai muuta vastaavaa. Ataud ei itsekään ole aina tietoinen mitä tapahtuu, mutta se on Djinnistä vain osa jännitystä.
Lyijypullo:
Ataud ei kanna lyijypulloa mukanaan jonain rakkaana muistoesineenä. Djinni kykenee lepäämään unenkaltaisessa tilassa vain pullon sisällä, jonne hän voi solahtaa vaivattoman näköisesti. Pullon suusta voisi kurkistamalla nähdä vilahduksen punaisesta ihosta ja tummista hiuksista, minkä takia Djinni peittää pullonsuun kankaalla aina levätessään. Mutta jos joku saisi pullon käsiinsä, ja asettaisi sen suulle sinetin (sopiva korkkikin voi olla tarpeeksi, mutta maaginen sinetti on tehokkain), tämä henkilö voisi vangita Atuadin pulloon ja pakottaa Djinnin tottelemaan käskyjään. Tämä ei voisi käydä uutta isäntäänsä vastaan itse, ainakin siihen asti kunnes sinetti murrettaisiin tai henki kykenisi saamaan avoimen pullon käsiinsä paetakseen.
Menneisyys:
Kaikki alkoi Djinnien asuinsijoilla, valkeiden pilvien lomassa leijuvissa marmoripalatseissa silkin ja kullan keskellä missä vuodet saattoivat kulua kuin tunnit. Tässä ihmeellisessä maailmassa valtaa pitivät Maridit, Djinneistä mahtavimmat ja voimakkaimmat. Heidän henkäyksensä loi hirmumyrskyjä ja silmät iskivät ukkosta. Mutta maan päälle nämä olennot eivät saattaneet astua, vain heidän lajinsa vähäisimmät yksilöt kykenivät matkata sekä seuraamaan että sekaantumaan maallisiin asioihin.
Ja tästä syystä yksi Marideista, naispuolinen Djinni nimeltä Shaziah ryösti luokseen kuolevaisen miehen ja makasi tämän kanssa, toivoen saavansa puoliverisen jälkeläisen joka voisi periä osan hänen mahdistaan ja samalla astua sekaantumaan muiden rotujen keskuuteen. Ja pian hänelle syntyikin poika, jonka hän nimesi Ataudiksi. Tämä oli perinyt osan äitinsä mahdista, ihmismäisen veren samalla virratessa hänen suonissaan. Shaziah opasti poikaansa ihmisten tapoihin, valmistaakseen tätä astumaan maallisten rotujen joukkoon ja aiheuttaakseen siellä loistokasta kaaosta ja hämmennystä, josta Maridit saattaisivat seurata huvittuneina.
Isäänsä Ataud ei juurikaan ehtinyt tuntea, miehen ollessa nyt hänen äidilleen tyystin tarpeeton. Syrjään sysätty kuolevainen mies vanhenikin silmissä, ja kuihtui lopulta kokonaan pois Djinnien vieraassa maassa pojan hädin tuskin kasvettua aikuiseksi.
Sitten, kun maanpäällisessä ajassa oli kulunut runsaat kaksisataa vuotta, koitti hetki jona Ataudin katsottiin olevan valmis toteuttamaan hänelle annettua tehtävää. Mutta seisoessaan maahan vievän pilven reunalla Ataud kääntyi, ja mahtavien Maridien edessä kieltäytyi tehtävästään jyrkästi, eikä hänen äitinsä raivo sen paremmin kuin lupaukset vallasta ja rikkauksista vähäisempää Djinniä hetkauttaneet. Kun häneltä tivattiin syytä, Ataud totesi vain:
”Minä en halua, enkä aio, elää vain heitä ja teidän huvianne varten. Näkymättömänä, olemattomana kuin tuulenhenkäys. Jos tämä lahjasi tarkoittaa että joudun elämään ainaisesti piilossa, walida, äitini, kieltäydyn siitä.”
Shaziah oli raivoissaan, välittämättä siitä että Ataud oli perinyt tämän ylpeyden todennäköisesti juuri häneltä. Niinpä hän rankaisi poikaansa riistäen tältä sekä luvan ja kyvyn palata takaisin kotiin, ja vihassaan Shaziah langetti Djinnien pahimman rangaistuksen hänen ylleen, ja sen merkiksi Ataud sai kantaakseen koko nimensä. Hän sulki Ataudin suureen lyijypulloon, sinetöi sen ja viskasi maan päälle.
Kaikeksi onneksi Ataudin ei tarvinnut odottaa pullossaan vuosituhansia, kuten hän oli joskus kuullut karkotettujen Djinnien tehneen. Eräs matkalainen sattui löytämään pullon, ja avatessaan sen päästi Ataudin vapauteen.
Vanhoja taruja muistellen matkalainen tiedusteli, saiko hän toivomuksia. Maan päällä moinen heitto ei ollut vitsiä kummempi, mutta Djinnien keskuudessa se oli melkoinen herja, ylpeiden olentojen katsoessa palvelijaksi tai orjaksi joutumisen olevan pahin mahdollinen häpeä. Ataud vihastui, mutta hetken raivottuaan ymmärsi olevansa nyt enemmän kuolevainen kuin Djinni, vieraalla maalla ja päätti rauhoittua.
Vaikka matkalainen ei toivomuksiaan saanut, hän kiinnostui Djinnin seurasta yhtä paljon kuin Ataud tästä, ja kaksikko päätyi matkaamaan hetken aikaa yhdessä. Toinen heistä kertoi maanpäällisistä ihmeistä joita oli nähnyt, ja Ataud puolestaan kuvaili kotinsa kultaisia suihkulähteitä täynnä kirkasta nektaria ja erämaiden kokoisia hedelmätarhoja joissa aurinko ei koskaan laskenut.
Heidän matkatessa jonkin aikaa matkalainen tiedusteli, pitikö Djinni nopanheitosta. Ei tarvittu kuin muutama erä, ja Ataud oli löytänyt uuden intohimon itselleen. Kun kaksikko lopulta erosi, matkalainen antoi Djinnin pitää nopat ja toivoi heidän voivan erota ystävinä. Iloisesti yllättyneenä Ataud toivotti miehelle hyvää matkaa, ja kätellen tätä antoi miehelle tuota hyvää onnea myös mukaan. Tuntien elämänsä alkavan hiljalleen hymyillä Djinni lähti jatkamaan matkaansa, nopat taskussaan ja kädet mahdista kihisten.
