Leanderin joulukalenteri; Sizuan edition!

[Mikuel]

Varoitus: alla oleva teksti tulee olemaan sekamelskaa, höystettynä huonolla huumorilla ja vitseillä mitkä tulen ajamaan niin maahan että ne eivät enään ole hauskoja. Lisäksi se sijoittuu fantasiapaikkaan nimeltä "Thö koti" mikä on paikka missä... Noh, opitte kyllä.

Luukku 01

"No niin, joulukuu on viimeinkin alkanut, lumi on maassa ja kaikki on normaalia..." Mikuel puhui itsekseen, katsellen tyhjää asuntoaan. Thö koti, kartanon tapainen ihmettymä joka toimi kirjastona kaikille hänen tarinoilleen. Aikaisemmin hän oli vain mennyt näihin muihin maailmoihin elämään, mutta tällä kertaa hänestä tuntui siltä että oli ylipäätään järkevämpää vain viettää rauhallinen joulu, vanhoja muistoja selaten.

Hyllyissä oli kirjoja useita, aina pienistä alotetuista suunnitteluista isompiin, pitempiin tarinoihin. Oli tarinoita unohdetuista fantasiosta, kaupungista meren äärellä ja eliittikoulusta. Oli myös tarinoita sodasta sekä rakkaudesta, unelmista ja pettymyksistä. Kaikista noista kirjoista huolimatta, oli silti selvää että jokainen tarina oli päättynyt ennenkuin se oli saanut oikeasti arvoisensa lopun. Sanat olivat vain haalistuneet niiden sivuilla, kun toverit jotka olivat tarinaa nuoren miehen kanssa punoneet olivat jatkaneet matkaansa.

Yksi kirja oli erillään muista, leväten rauhallises-

"Hei, tuota... Juontaja?" Sanoi Mikuel, rikkoen neljännen seinän käsittämättä lainkaan kuinka tärkeä asia se o-

"Siis tajuan kyllä mut-" Keskeytti tuo kirjailija tärkeämmän äänen, joka yritti luoda tunnelmaa teosta lukeville henkilö-

"Tuo kirja ei kyllä ole rauhallinen vaan se vaikuttaa olevan räjähtä-"

Ja niinhän se kirja levähti auki, vapauttaen magiaa kuin geysir vettä. Magian mukana kirjasta lensi ulos neljä hahmoa, mustaan haarniskaan pukeutuneen lentäessä suoraan maahan kolisten ja kivusta valittaen, vihreään kaapuun sonnustauneen leijuessa siipiensä varassa varovaisesti alas, mustahiuksisen maagin ampaisten liikkeelle kuin ylitehostettu superpallo kahvin jälkeen (sinkoillen ympäri huonetta) ja neljännen, tukevan kääpiön, läjähtäessä suoraan maahan työpöydän eteen, vain tuota seuraavan tulielementaalin nauraessa hänelle.

"...Okei, kuka haluaa kertoa minulle mitä ihmettä siellä oikein tapahtui?" Mikuel ky- AAAARRRRRRRRRRRGGGGGGGGGGGGGGGGGGHHHHHHHHHH! POLTTAA POLTTAA POOOOLTTTTAAAAAAA!

"Nanemero, älä polta juontajaa! Me tarvitaan sitä vielä!" <- Mikuel.

"MENE POIS PÄÄÄÄÄSTÄNIIII"<- Nanemero

[Mikuel]

Luukku 02

"Elikkä, kerrataanpa. Olitte kaikki tekemässä omia asioitanne, ihan normaalisti, kunnes eräs maagi-" Mikuel aloitti, vain tullakseen keskeytetyksi kun Nanemero heilahti kattokruunun kannatamana kokous pöydän ylitse, saaden Fyjonin väistämään liikkuvaa vaaranlähdettä.
"-JOTENKIN IHMEESSÄ veti mieleensä muistoja edellisestä tarinasta missä hän oli osallisena ja totesi että eikös nytten pitäisi olla se aika vuodesta kun hän ja muut tulevat järjestelemään juhlia ja hän valmistautuu olemaan Lucia." Mikuel jatkoi, nostaen itsekkin päänsä esiin pöydän alta.

Sizuanin kansalaiset olivat sopeutuneet "Thö kotiin" yllättävän hyvin, etenkin kun huomioon otettiin se että ainoastaan Nanemerolla oli aiempaa kokemusta elektroniikasta (jotenkin hän oli jo onnistunut tilaamaan viisikymmentä kiloa parmesaania viidentoista minuutin sisään paikalle tulemisesta.)

Sera oli yhä oma vaisu, utelias itsensä, katsellen suurin silmin ympärilleen ja ihmetellen mitä oli menossa ja missä. Hän myös tuntui lyöttäytyvän useasti joko Mikuelin tai Fyjonin seuraan.

Fyjon oli vain entistä enemmän sekaisin, kieltäytyen kokonaan haarniskansa poisottamisesta vaikka kukaan ei ollut näkemässä. Hän myös vaikutti olevan erittäin varuillaan Nanemeron suhteen, eikä ollut harvinasta että hän olisi hypännyt viitta liehuen sohvan taakse piiloon aina kun edellä mainittu maagi huusi jotain.

Brummouck ja Fuegis olivat itseasiassa isoimmat ongelman aiheuttajat, sillä kukaan ei ollut varautunut siihen että tulielementaali tietenkin poltti hyvinkin helposti kaiken mihin kooooOOOOOOOOOSKI! VARO NIIDEN LIEKKIEN KANSSA!

"Ai anteeksi herra juontaja, mutta ei sitä kannata pysyä näkymättömänä"
"Mittee sie siel taas oot höpsäämäs, hä?"

[Mikuel]

Luukku 03

"Matonen kirjan ääressä, suuri ja mahtava Nanemero sallii sinun vastata hänen kysyviin kysymyksiin, uteliaisiin uteliasuuksiin ja kolmanteentoista ihmeeseensä!" Mustahiuksinen maagi nauroi Mikuelille joka oli tutkimassa horjuvan valtakunnan kirjaa. Kirjatoukaksi nimetty kääntyi huokaisten ympäri ja hieroi ohimoaan.

"Tuota Nanemero, eikös tälläisissä kohdissa yleensä vain sanota että 'minulla on kysyttävää'? Ei sinun tarvitse leikkiä kuningasta Thö kodissa." Mikuel sanoi, todeten että hänen kanssa keskusteleva maagi oli ruvennut seisomaan käsillään samalla kun yritti sisäistää hänelle kerrotut tarinat.
"Ei leiki kuningasta Nanemero ei, vaan on hän suuri ja mahtava pahuuden kaikkivaltias jo! Ei voi leikkiä sitä mitä on jo valmiiksi, ei leikkiä ole työ mutta työ voi olla leikkiä."
"...Niin mitä halusit kysyä?"

"Missä ovat muut!? Missä ovat Nanemeron alaiset? Missä ovat punasiipinen papuja puputtava lintumies, missä on tinapurkkiin sonnustatutunut lisko joka yhden silmänsä kanssa punnertaa? Missä on aatelinen joka Nanemeron huoneeseen aina öisin hiipi keskustelemaan?" Nanemero kertoi viimein kysymyksensä, saaden Mikuelin hiljaiseksi. Hitaasti kättään heilauttaen, peräänsä mukaan kutsuen, saattoi kirjailija hullun pyromaanin syrjään laitetun kirjan viereen. Kirja oli pölyyntynyt ja seitin peitossa, nimi haalistunut pois silmien tavoitettavista.

"He ovat nukkumassa. Seikkailut siellä ovat loppuneet ja maailma on vaipunut horrokseen. Jotenka siellä he nukkuvat, odottaen hetkeä että heidät kutsutaan esille uudestaan." Mikuel selosti, katsoen kuinka Nanemeron hekottava hymy vaipui hitaasti ja toisen kasvoille jäi ainoastaan ilme mikä kieli ikävästä. Menneistä muistoista, joita voisi vielä tutkia mutta ei ikinä elää kunnolla uudestaan.

-Myöhemmin-

Väki oli Nanemeroa lukuun ottamatta kasaantunut ruokapöydän ääreen, Fyjonin syödessä oman ruokansa pillin lävitse.
"Tiällähä o' hiljaist tännää. Mihikä se maagi on mennyt."
"Hän löysi jotain mikä muistutti häntä menneestä."

[Mikuel]

Luukku 04

"Noh, tämä on uutta." Totesi Fyjon. Sera nyökkäili seuralaisten vieressä, nauttien samalla omena pillimehustaan. Brummouck oli erittäin loukkaantuneen näköinen ja Fuegis? Fuegis nauroi niin että liekit leiskuivat. Mikuel sen sijaan oli ainoa joka vaikutti siltä että hän oli osannut odottaa sitä mikä tulevan piti, sillä hän oli jo varustanut itsensä yli-isolla juustohöylällä.

"Arvelinkin että Nanemero rupeaisi rakentamaan juustosta jotain taas, mutta että perhanan LABYRINTTI kellariin? Tämä on jo liikaa , jopa hänen mittapuullaan. Yrittääkö hän osoittaa ikäväänsä tai jotain tällä luovuuden purkauksella?" Mikuel sanoi, yrittäen keksiä tekosyitä olla lähtemättä tutkimuspartion kanssa hakemaan Nanemeroa pois kellarilabyrintin keskeltä, mutta ilmassa oleva uhka sen suhteen että kukaan ei ollut vahtimassa ryhmittymän vaarallisinta henkilöä ei vain antanut periksi. Syvään huokaisten hän astui itse ryhmää johtaen labyrinttiin, vain astuakseen ansalangalle ja päätyäkseen kattoon roikkumaan.

"Ei himskatti, pitääkö tässä apujouk- Ei, ei pidä. Se vain innostaisi häntä." Juustosta valmistetun ansan uhriksi jäänyt sanoi, ruveten vapauttamaan itseään höylänsä avulla.
"Jatkakaa te muut edeltä! Kyllä minä otan teidät vielä kiinni kunhan alas pääsen!"

[Mikuel]

Luukku 05

"Kuuleko Musta metalli? täällä on ansahaukka. Edessäsi, noin kolmen metrin päässä, on ansa. Suosittelen varomaan, stop." Mikuel puhui radiopuhelimeen, saaden labyrintissä olevan Fyjonin hätkähtämään jälleen kerran. Nanemeron ansa oli osoittautunut hankalasti paettavaksi jotenka kirjailijamme oli päättänyt vetää kiikarit esille ja opastanut muille mistä he saisivat radiopuhelimet. Kysymyksiin siitä että miksi hänellä oli edes tuollaiset välineet mukanaan oli helppo vastaus.

"Kun kyseessä on valkosipuli tai varustautuminen Nanemeron jekkuihin, ei kumpaakaan voi olla liikaa" Oli wanha sanonta jota Mikuel tykkäsi käyttää usein. Ja jälleen kerran sanonta oli osoittanut hyötynsä, jotenka mikäs tässä näin. Labyrinttiä samoava kolmikko (nelikkö jos Fuegis lasketaan erilliseksi osaksi tiimiä vaikka onkin Brummouckissa kiinni) oli nimetty seuraavasti:
Fyjon oli musta metalli haarniskansa takia, Sera oli valkoinen sulka ja Brummouck (+fuegis) oli levy&liekki. Vaikka tämä oli ilmiselvä tapa nimetä väki, he luottivat siihen että Nanemero olisi hulluudessaan uskonut että ne tarkoittivat ihan jotain muuta.

Labyrintin tutkiminen myös osoittautui paljon vaarallisemmaksi kuin oletettu. Juustosta muovattuihin seiniin oli kätketty ties minkälaisia ansoja, osa niistä oli sulaneita jotenka tahmeuteen jäi kiinni ja pahuuden kaikkivaltias osoitti taitojaan myös kaivaen JOSTAIN IHMEESTÄ zombeja sinne sekaan. Olkoonkin että nämä zombit olivat enemmän vain ajantuhlausta kuin mitään muuta, sillä ne tuntuivat aina jäävän raajastaan juustoon kiinni. Lopulta, kolmikko ("Nelikko! Kuinka monta kertaa minun pitää sanoa tämä!" -Terveisin Fuegis) pääsi labyrintin puoliväliin, missä heitä odotti kammottava näky.

Tyhjä kulta katriina paketti ja kahvinkeitin.

[Mikuel]

Luukku 06

Kahvilla itsensä energisoinut Nanemero oli nopeasti noussut vaarallisuus asteikossa korkealle ja yhteistuumin Thö kodin väki oli päättänyt että nytten otettaisiin käyttöön suunnitelma B, elikkä Miku pois katosta, kaikki ulos kellarista ja sitten naulattaisiin kellarin luukku kiinni ja Brummouck laitettiin sunnittelemaan jotain millä Nanemero myös PYSYISI siellä sisällä. Sera sen sijaan ei ymmärtänyt miksi kahvi oli paha asia, ja väki päätti yksissä tuumin myös olla kertomatta koska Sera oli vielä niin viaton.

Niinpä Fyjon jutteli niitä näitä Seralle, kertoen vuoristosta ja lohikäärmeistä samalla kun Mikuel yritti olla lyömättä sormilleen vasaralla samaan aikaan kun hän yritti naulata viidennettä toista lankkua paikoilleen. Valitettavasti Fyjon ei myöskään esittänyt kysymystään siitä että eikös puu ollut aika huono materiaali Nanemeron kaltaista tulimaagia vastaan. Viikonpäiviä hokien alkoikin myös purku-urakka, joka päättyi kun ainoastaan kuusi lankkua oli jäljellä.

Kellarin ovet antoivat nimittäin siinä kohtaa periksi ja parvi joutsenia lensi suoraan ulos, pelosta ääntelehtien samalla kun Nanemero tuli suksilla niiden perässä, nauraen räkäisesti. Näköjään itsenäisyyspäivä vaikutti myös thä kotiin...

[Mikuel]

Luukku 07

Saatuan viimeisenkin joutsenen pois Thö Kodista (mikä oli osoittautunut hankalaksi koska ne olivat päättäneet että Sera oli parven johtaja koska seralla oli isoimmat siivet), väkijoukku kasaantui jälleen kerran pöydän ääreen. Tällä kertaa jopa täysin voimin ja Nanemeron istuessa jopa sen ääressä. Syynä tähän ihmeeseen oli vihainen Brummouck joka oli päässyt lyömään vasarallaan maagia takaraivoon, täten onnistuen ainakin väliaikaisesti pakottamaan vakavamman version toisesta esille.

Kuusikulmaisen pöydän yhteiskunta (hahmokatras ja sen luoja eivät saaneet lupaa kutsua itseään ritareiksi) päätti että kun kaikki kerran kykenivät keskustelemaan niin selvitettäisiin sitten heti että mikä oli heidän suunnitelmansa ja kuinka pitkään Thö Koti pitäisi väkeä sisällään. Mikuelin ja Nanemeron välisin keskustelun, josta kukaan muu ei saanut mitään irti ja Mikukin vain puolet, selvitti että hahmot olisivat Thö Kodissa kunnes saisivat työnsä tehtyä. Ja koska Nanemero oli hulluna onnistunut jotenkin ilveellä lainaamaan muistojaan entisestä elämästään, tämä tehtävä oli järjestää joulujuhlat.

"Elikkä... Joulujuhlat, vii- Kuuden henkilön porukalla." Mikuel totesi lopulta, laittaen paperin kiertoon. Ideana oli että paperille kirjoitettaisiin ideoita mitä he tekisivät noissa juhlissa ja mitä kaikkea niihin itseasiassa tarvittaisiin. Valitettavasti kynällä oli omat ajatuksensa ("minun käsialaani!" T: Hullu N ) ja se rupesi itse kirjoittamaan, näkymättömällä musteella ylös suunnitelmaa.


(Elikkä, hyvät lukijat, TE kontrolloitte sitä kynää. Laittakaa viestiä discordissa tai foorumilla mitä haluatte hahmojeni tekevän jos haluatte jotain erityistä!)

[Mikuel]

Luukku 08

Jouluun valmistautuva väki oli viettänyt viimeisen päivän jokainen vuorolla vahtien listaa joka oli päättänyt itsepäisesti pysyä näkymättömänä. Ja koska hulluksi palautunut Nanemero oli yrittänyt myös polttaa mokoman koska se oli piti itsepäisesti tietonsa salassa, oli myös käynyt selväksi että listaa ei voinut tuhota tai muuttaa mitenkään. Ei ollut vähättelyä sanoa että listan itsepäisyys oli myös aiheuttamassa ärsyyntyneisyyttä humanoidien aivoissa.

Jotain oli kuitenkin tehtävä ja lopulta tultiin tulokseen että jos ei lista suostunut yhteistyöhön, tehtäisiin kaikki ilman listaa. Jotenka vä- Miten niin ette voi ruveta koristelemaan Thö Kotia?
"Noh, kuten herra selostaja on tietoinen, täällä ei ollut erityisemmin mitään joulutavaroita valmiiksikaan. Ja ne mitkä oli, olivat kellarissa. Ja muistatko MITÄ kellarissa tapahtui?"
...Ettekö vain voisi hakea niitä sieltä juuston keskeltä.
"ETTE KOSKE PYHÄN JUUSTON KIRKKOON MATOSET!"
...Asia ymmärretty. Mutta kai sinät tajuat että kauppaan meneminen veroittaa budjettia aika paljon?
"Onko meillä muka budjettikin?"

[Mikuel]

Luukku 09

"Noh, kaupassa käynti on siis operaation seuraava askel. Mutta valitettavasti tämä aiheuttaa meille ongelmia." Mikuel totesi syvään huokaisten. "Ja se ei ole rahaan liittyvä ongelma"
"Noh, mitteekäs sitte jos se e' oo tää meiä kotitonttu" Brummouck sanoi, osoittaen olkansa ylitse Nanemeroa joka oli löytänyt kemian kirjan ja yritti nytten yhdistää juuston piparien kanssa. Tällä hetkellä tuotokset olivat... epäilyttäviä.
"Noh, se että kauppa mistä saamme tarvittavat on paikassa jossa... noh, teitä katsottaisiin aika epäilevästi. Katsokaas kun siellä on lähinnä ihmisiä." Mikuel jatkoi selostukseen, suojaten Seraa ohitse lentävältä lusikalta kun Nanemero epäonnistui jälleen.
"Noh, eihän se mitään. Minua pidetään ihmise-" Fyjon aloitti, kopauttaen haarniskaansa ennenkuin sai viiden kilon piparista päähänsä ja tippui penkiltään.
"Ongelma on se että haarniskaa ja muuta Sizuanilaista vaatetusta katsottaisiin ERITTÄIN oudosti. Ainoat jotka sinne kauppaan voisivat mennä olisivat minä ja Nanemero, mutta jälkimmäistä ei oikeastaan voi päästää koska siellä on ihmisiä. Jotenka, minä menen yksin. Pitäkää paikka kunnossa ok?"

-Myöhemmin-

Mikuel saapui kotiin vasta illalla, kantaen useampaa laatikkoa mukanaan. Thö koti oli ulkoisesti ehjä, mutta kun kirjailija astui sisälle, oli selvää että siellä oli mennyt asiat ihan päin seinää. Kirjaimellisesti. Osa kirjoista, Nanemeron alkemia setti sekä Fyjon olivat uppoutuneet seinään, yllättävä kyllä ehjinä. Tapahtuman mitä luultavammin aiheuttanut henkilö vain nauroi onnesta, julistaen omaa nerouttaan kun hän oli keksinyt kääriä ohuita pipareita juustosiivuihin.

[Mikuel]

Luukku 10

Saatuaan Fyjonin sekä muut ylimääräiset seinäkoristeet alas seinästä, ryhmittymä siityi vaiheeseen kaksi näkymättömässä suunnitelmassaan: Miettimään mitä ihmettä ripustaisivat seinille? Seppeleitä, jouluvaloja vai valkoisia hiutaleita? Kuka laittaisi joulukuusen paikoilleen ja mistä sai helsingin parhaimmat kebabit? Juustosta puhumattakaan.

Lopulta, kuunellen ryhmittymän ainoaa järkevää henkilö (Seraa), päätettiin vain aloittaa siitä että heidän piti ensin käydä hakemassa kuusi. Koska Nanemeroa ei voitu jättää yksin, ojennettiin haarniskaan pukeutuneelle Brummouckin tekemä kirves ja heitettiin enemmän tai vähemmän niska-perse otteella maagisen portaalin lävitse Suomen metsiin puuta hakemaan. Jos joku nyt sattui hänet huomaamaan, saisipa seuraavan päivän lehti itseensä jotain oikeaa uutista.

Puunhakkaajan rooliin laskettu Fyjon kärsi tunteesta joka oli samaan aikaan sekaannusta, uteliaisuutta ja miettimistä miksi juuri HÄNET oli laitettu puuta hakkaamaan. Sekin pisti vielä miettimään että kukaan ei ollut sanonut hänelle kuinka iso sen kuusen pitäisi olla... Noh, varmaan isompi oli parempi, eikös?

[Mikuel]

Luukku 11

"Fyjon, ymmärrän hyvin että halusit yrittää parhaasi mutta..." Mikuel huokaisi katsellen Thö Kodin ovensuussa olevaa, lumen osittain peittänyttä haarniskaa.
"Niin?" Fyjon vastasi haarniskan sisältä. "Onko tämä kuusi liian pieni?"
"Fyjon, Miten sinä kuvittelet että me saamme VIISIKYMMENTÄ METRIÄ KORKEAN KUUSEN TÄNNE SISÄLLE? Mietimme jotain kaksi metristä kuusta tänne!" Mikuel ilmoitti, tuijottaen ulkona lojuvaa puuta kuin ei olisi uskonot mokomaa aidoksi.
"Eks myö vaa voia leikata siit se piä irti ja pistee muu polttoklapeiks." Brummouck, joka oli ulkona kävelemässä maassa makaavan kuusen päällä, ilmoitti oman mielipiteensä. Fyjon nyökkäili tähän näin myöntyvästi.

Ja näin tehtiin ja talon sisälle saatiin kuusipuu, kun taas ulkopuolelle jäänyt puu päätyi pikkuhiljaa paloiteltavaksi. Kukaan ei kuitenka-
"Hei, missä Nanemero ja Sera on?"
MITÄ MINÄ JUURI SANOIN HUOMAAMISESTA!?
"Et mitään, ehdin ensin. Jotenkas, missä he ovat? Olet juontaja jotenka varmasti tiedät."
... Nanemero löysi sirkan suunnitelmat ja päätti lähteä hakemaan, Sera lähti mukaan vahdiksi.

[Mikuel]

Luukku 12

Samalla kun Thö Kodin asukkaat rupesivat järjestämään pelastusmatkaa viattoman parantajan pelastamiseksi, Nanemero ja Sera olivat jo ehtineet Thö Kodin parhaiten suojeltuun paikkaan... Thä Varastoon. Thä Varasto oli surullisen koominenpaikka, sisältäen kaiken sen kirjoitelman mikä ei ollut päässyt julkaistuksi asti. Siellä on hahmoja, katuja, kaupunkeja ja kartanoita. Tarinaa jumalten etsijöistä ja vanhoista raunioista. Ja tällä hetkellä myös yksi koiraa papereissa uiva nekromaagi.

"Jossain täällä löytyy ryhmittymän viides, löytyy kun löytyy. Ei väärässä ole Nanemero ei, vaan tietä salaisten salaisuuksien ja harmaiden kammioiden olinpaikat hän. Eikös tiedäkkin?" Nanamero tokaisi, vilkaisten Seraa josta näkyi ainoastaan siivet. Sera oltiin otettu mukaan lähinnä todistamaan maagin paremmuutta, eikä Sera siitä juurikaan valittanut. Olihan hän saanut paljon piparia mutustettavaksi siitä hyvästä.

Aikaa kului ja... Hei, mitä sinä oikein teet. Laske se talikko alas Nanemero!
"ENKÄ LASKE SINÄ MIELEENTUNKEUTUVA PIRULAINEN! Tietää nanemero että tuli ei toimi sinuun, ei. Ja liian vaarallista on polttaa täällä, niin tietä viisas ja mahtava Nanemero. Mutta talikko ei polta, ei. Nanemero voittaa niin!"

[Mikuel]

Luukku 13

Tänä päivänä ei ole luukkua koska -
"Hetkinen, onpas! Älä sinä juontaja rupea päättämään tälläisiä asioita itse! Sinut palkattiin selostamaan tilannetta, ei päättämään mitä täällä oikein tapahtuu!"
Ja? Te olette olleet täysin hulluja siitä lähtien kun aloitin työskentelyni täällä!
"Hei, Nanemero ei edusta meitä kaikkia! On täällä tapahtunut järkeviäkin asioita!"
Kuten mitä?
"Noh, meillä on joulukuusi?"
Joka tuotiin ylipitkänä paikalle ja sitä pilkotaan vieläkin. Ei, ette ole saaneet aikaiseksi mitään ja te vain poltatte minua jatkuvasti tai sitten sohitte talikolla! Ei, minulle riitti! KIITOS HYVÄSTI!

"...Lähtiksee just poes uloko-ovest?"
"En tiedä, kaiketi. Hankala sanoa kun enään ei ole olemassa mitään muuta kuin meidän puheet. Miten me nytten saamme tämän tarinan päätökseen?"
"Sit' pittee miettii"

[Mikuel]

luukku 14

"Nanemero, voit lopettaa sen ovella leikkimisen. Meidän juontaja lähti jotenka siitä ei tule mitään selostusta kuitenkaan."
"Mahtava Nanemero siis onnistui kukistamaan päähän tunkeutujan! Näin suuri ja mahtava on hän niin, voivat matoset kirjoittaa tekstiä ja tarinoita pahuuden yksinvaltiaan suurudesta ikuisuuksia!"

"Miksei Nanemeron hieno ja ihana, korvia siunaava ja moraalia nostava nauru kuulu missään?"
"Noh koska juontaja ei ole paikalla. Mitään mitä me emme puhu ei rekisteröidy. Esimerkiksi Brummouck taitaa... Odotas tarkistan... Juuh, tekee kilpeä tuossa selkäsi takana etkä ole huomannut asiaa. Me tarvitsemme juontajan tänne."
"Sitten matoset voivat olla ylpeitä! Nanemero kävi lävitse tekstien linjat ja musteiden pilkut! Hän sukelsi syvälle mietintöihin paperilla ja toi mukanaan suuren avun joka nytten voi olla meidän juontajamme!"
"... Sirkka? Miten ihmeessä sinä olet siinä kun sinun tekstisi eivät ole vielä valmiita!?"
"Matonen voi pitää Nanemeron hyvettä joululahjana!"

[Mikuel]

Luukku 15

Siis... Minä vain puhun tähän... ikroponiin ja...
"Mikrofoniin. Ja selostat mitä maailmassa tapahtuu, esimerkiksi kuka sanoo ja mitä."
Selvä, uskon että se onnistuu mutta mihinkäs te minua sitä tekemään tarvitsette? Ettekös te ymmärrä valmiiksi jo ihan hyvin mitä täällä tapahtuu. Kiitoksia että päästit minut niistä siteistä irti muuten, en ymmärrä miten hän teki ne niin nopeasti.
"Nanemero, kaikesta hulluudestaan huolimatta, on loppujen lopuksi yllättävän luova ja nerokas persoona. Mutta kokeillaan nytten toimiiko tämä."

-Hetki myöhemmin-

Saatuaan joulukuusen viimeinkin pystyyn, ja sen alaosan pilkottua, aloitti Thö kodin ryhmittymä viimeinkin sen koristelun. Koristeiden valinta oli valitettavasti osoittautunut jälleen kerran hankalaksi, kun yritettiiin päättää miten kuusi koristeltaisiin. Etenkin latvaan laitettava koriste osoittautui iso- Siinä on ihan hyvä Sera, voit jättää sen siihen. Kyllä se kuusen oksa sen jaksaa- isoksi ongelmaksi. Toivottavasti he onnistuvat sopimaan sen pian sillä riisipuuro on ruvennut jäähtymään jo hiukan!