Post by Nocconen on Sept 13, 2017 20:55:27 GMT 2
Nimi: Khazzad Vyldar, mutta käyttää hyvin harvoin jälkimmäistä nimeään. Tunnetaan myös nimillä ”Hopeinen Khazzad”, ”Hopeamies” ja ”Sinisilmäinen magian pappi”
Laji: Golem, mutta kokee nimityksen vähätteleväksi ja varsin alentavaksi. Esittelee itsensä Homunculuksena, keinotekoisena ihmisenä
Sukupuoli: Maskuliininen
Ammatti: Esittäytyy Maagismin papiksi
Uskonto: Maagismi
Luonne:
Kovasta savesta muotoillut, vähäilmeisetkään kasvot eivät kykene peittelemään ”Hopeisen Khazzadin” itsevarmuutta ja ylpeyttä. Hän tietää ja myöntää auliisti olevansa keinotekoinen, mutta juuri siitä syystä hän on mielestään tyystin jotain muuta kuin lihaa ja verta olevat olennot, vailla nälän ja väsymyksen kaltaisia rajoitteita. Vaikka Khazzad onkin periaatteessa golem, hän itse inhoaa tuota nimitystä ja katsoo olevansa enemmänkin homunculus, magialla luotu täydellinen ihmiskeho, joka on aivan toista luokkaa kuin muut yksinkertaiset palvelusolennot.
Sylhadelialaiseen yläluokkaan opetettuna Khazzad on sulavapuheinen, kohtelias ja varsin tottunut aateliseen elämään. Häntä eivät pelota julkiset tilaisuudet kuin prameat tanssiaisetkaan, vaikka golem pyrkii tanssilattialle päätyessään pysyttelemään hitaissa askelissa. Vauhdikkaat tanssit kun eivät kuulemma sovi hänelle, toisin sanoen hän tiedostaa mahdollisuuden sille että voisi tanssiparinsa jalkapöydän kovan jalkansa alle.
Uskoltaan Khazzad on horjumaton Maagismin palvelija. Siksi hän arvostaakin yleisesti maageja, olivat he elollisia tai eivät. Hänen mielestään maagin ei tule peitellä tai hävetä lahjojaan vaan olla niistä ylpeitä, koska he kykenevät muovaamaan maailmaa ympärillään mieleisekseen. Khazzadilla on myös omintakeinen näkemys, jonka mukaan magialla luodut olennot, kuten golemit, nuket ja herätetyt sielut, ovat lähtökohtaisesti lähempänä Magiaa kuin muut olennot, ja täten myös ylevämpiä. He sentään kykenevät elämään vuodesta toiseen, koskaan mätänemättä tai vanhenematta. Magia on heidät luonut, se on antanut heille elämän, ja mahdollisen kuolemansa hetkellä he tulevat yhtymään takaisin Magian raivoavaan ja valkohehkuiseen voimaan. Khazzad kuitenkin uskoo, ettei hänellä tai muilla kaltaisillaan ole oikeutta luoda toisia tällaisia olentoja. Heidän on synnyttävä elävien olentojen kätten kautta, kuten elävät olennotkin syntyvät elollisen olennon kautta, toteuttaakseen Magian luontaista järjestystä. Hopeinen golem kohtelee luotuja olentoja varsin ystävällisesti ja pyrkii herättämään heissä ylpeyttä omasta alkuperästään. Ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Kaiken puheensa takana Khazzad pitää itseään tässäkin erityisenä. Hän sentään omasi kunnianhimoa ja ylpeyttä alusta alkaen kohota isäntänsä määräämästä roolista tavoittelemaan jotain suurempaa, ja sillä kunnianhimolla hän loi itselleen aseman ja mahdin joka hänellä nyt on. Jos joku toinen tekisi samoin ja nousisi hänen tasolleen, se voisi himmentää hänen kunniaansa.
Khazzadin keho ei tarvitse ruokaa, juomaa tai unta, mutta magia tarjoaa hänelle samankaltaisia tuntemuksia. Magialle alttiin kehonsa kautta hän voi kokea mielihyvää suurista taikuuden sykäyksistä kuin maittavasta ateriasta, tai nautiskella pienistä maagisen energian hivenistä kuin kalliista viinistä. Tästä syystä golem viihtyykin maagien seurassa tai paikoissa jossa magiaa harjoitetaan ahkerasti. Jokaisen henkilön magiassa on hieman omalaatuiset vivahteet, ja tästä syystä voimakkaat tai Khazzadin näkökulmasta erityisen mielenkiintoisten henkilöiden luomat magiapurkaukset voivat myös tuottaa golemille nautintoa, joka on lähimpänä seksuaalista tyydytystä mitä hänen kehonsa voi saavuttaa.
Ulkonäkö:
Vain hieman vajaa kahden metrin mittainen keho on väriltään sekoitus poltetun saven hiekanruskeaa ja sen sisältämä hopea antaa Khazzadin keholle kirkkaassa valossa metallisen hehkun. Vaatteidensa alla oleva keho on muovattu jänteväksi mutta sileäksi ihmiskehoksi, ilman suurempia yksityiskohtia. Golemin keho painaa reilut kaksisataa kiloa, mutta hän liikkuu ihmismäisen sulavasti. Ulkonäöstään ja liikkuvuudestaan huolimatta hopeasavi josta hän koostuu on sitkeää eivätkä huonolaatuiset terät vielä riitä lävistämään tai leikkaamaan sen sitkeää pintaa. Se kuitenkin johtaa ja imee itseens’ magiaa ja on näin alttiimpi loitsuille ja niiden aiheuttamalle vahingolle, vaikka Khazzad vähätteleekin mahdollisuutta että hän voisi kärsiä vahinkoa. Hopeasavi on erityisen altis voimakkaalle kuumuudelle, kylmyydelle ja syövyttäville aineille.
Golemin sileissä kasvoissa ei ole lainkaan nenää, ja puhtaan hopeanvärinen leuka on vain kaiverrettu yksityiskohta, joka ei liiku. Usein Khazzad saattaakin ilmaista suoraan, hymyileekö hän vai ei, tiedostaen ilmeidensä olevan vaikeasti tulkittavia. Hänen kaulansa ympärille on upotettu kuparirengas, jonka kautta golem kykenee puhumaan. Hänen äänensä on pehmeä ja varsin miellyttävä, tosin jokaisen lauseen lopussa soi kevyt, värisevä metallinen helähdys.
Tarpeeksi läheltä huomio keskittyy väistämättä Khazzadin silmiin. Niiden kautta golem kykenee ilmaisemaan hieman tunnetilojaan saven liikahdellessa silmien ympärillä ja silmäkulmien kohdalla. Silmät ovat väriltään puhtaan siniset, pupillien ollessa haalean valkoiset. Monet yllättyvät huomatessaan silmien olevan kaksi kuoppiin istutettua kimmeltävää safiiria, joiden pintaa pupillit on kaiverrettu.
Yllään Khazzad pitää kalliista kankaasta valmistettua, tummaan viininpunaiseen taittuvaa hupullista kaapua, joka on kiinnitetty edestä muutamalla koristeellisella metallineulalla. Tämä on enemmän tyylin kuin häveliäisyyden takia, Khazzadin kun ei periaatteessa tarvitsisi peitellä alastonta kehoaan. Kenkiä hän ei tarvitse lainkaan ja kulkee aina paljain jaloin. Turhamaisuudestaan golem kantaa mukanaan myös ohutta metallisauvaa, jonka pää jakautuu neljään terävään ulokkeeseen.
Kyvyt:
Khazzad on tutustunut magian saloihin koko olemassaolonsa ajan, ja hän pyrkii jatkuvasti lisäämään tietojaan yhä uusilla loitsuilla. Magia on golemin käden jatke ja vastaus moneen pulmaan, mutta lähitaisteluun pakotettuna Khazzad luottaa omasta mielestä tuhoutumattomaan kehoonsa, joten torjumisen sijaan hän pyrkii murskaamaan hyökkääjän raskaan sauvansa iskuihin tai käsiinsä.
Khazzadin magia perustuu riimukehiin, jotka hänen isäntänsä palvelijalleen opetti. Golemin on valmisteltava ja piirrettävä jokainen loitsu etukäteen, joko ilmaan tai sitoa ne johonkin pintaan, jolloin ne ovat välittömästi käyttövalmiita pelkällä sanalla tai sormenliikkeellä. Riimukehien haittapuolena on, että niiden piirtäminen vie aina aikaa, ja kesken kiivaan taistelun monimutkaisten loitsujen luominen on likipitäen mahdotonta. Siksi golem valmisteleekin aina erilaisia loitsuja käyttöönsä hyvissä ajoin, kaikessa rauhassa ja huolellisesti. Yleensä hän sitoo loitsukehät joko sormiinsa tai sauvaansa jotta voi aktivoida ne nopeasti yhdellä liikkeellä. Aktivoituessaan loitsut ilmestyvät näkyviin hohtavina riimujen kehinä, joko Khazzadin käsien ympärille tai sinne minne hän tähtää loitsunsa.
Koska Khazzad luotiin alkujaan palvelemaan, hänelle ei suotu suuriakaan lahjoja oppia magiaa itsenäisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hän muistaisi lukemaansa tai kuulemaansa, päinvastoin. Golemin muisti on häkellyttävän terävä, jollei Khazzad totea jotakin seikkaa turhaksi ja anna sen lipsua mielestään. Mutta Khazzadin on mahdollista oppia vieras loitsu vain seuraamalla, kun joku toinen käyttää sitä, jolloin mikään yksityiskohta ei jää häneltä huomaamatta. Khazzad kykenee ymmärtämään loitsun periaatteen nähtyään sen muutaman kerran, ja jos hän kykenee vastaanottamaan käyttäjän magiaa loitsun aikaan, voi hän myös nopeasti kopioida sen. Toisin kuin elolliset olennot, jotka usein omaavat lahjakkuutta jossain tietyissä osa-alueessa, on Khazzadin opittava jokainen loitsunsa samalla tapaa, ulkopuolisesta lähteestä.
Lordi Vyldarin luona viettämien vuosiensa jälkeen Khazzad hallitsee parhaiten telekinetiikan, jonka ansiosta hän kykenee leijuttamaan raskaan kehonsa vaivatta ilmaan. Hänen tarkkuutensa riittää liikuttamaan kynää sitä rikkomatta, mutta voimaa golemilla on rusentaa heikompi haarniska kasaan kuin näkymättömän nyrkin otteessa.
Koska Khazzad ei ole lihaa ja verta, hän ei kykene itse tuottamaan omaa magiaansa. Sen sijaan golemin vastaanottavainen keho imee jatkuvasti itseensä magiaa hänen ympäriltään. Koskettamalla magiaa omaavaa olentoa golemin voimat palaavat hieman tavallista nopeammin, mutta muuten Khazzad ei voi vaikuttaa palautumisnopeuteensa.
Menneisyys:
Runsaat kolmekymmentä vuotta sitten Sylhadelissa eli varakas, korkean iän saavuttanut velho nimeltä lordi Malthys Odela Vyldar. Mies oli vuosien varrella kerännyt itselleen sekä merkittävän omaisuuden että laajat tiedot magian eri osa-alueilta. Ja elämänsä ehtoopuolella hän vietti joutilasta elämää tutkimustensa parissa, lumottujen esineiden pitäessä huolta yhtä lailla hänen tarpeistaan kuin hänen laajasta kartanostaan. Mutta hiljalleen eristäytynyt ja yksin elävä velho huomasi kaipaavansa seuraa yksinäisille keskusteluilleen. Koska Vyldar halusi pysyä rauhassa suvultaan ja harvoilta tuttaviltaan, niiltä yksinkertaisilta hölmöiltä, hän päätti luoda palvelijan avukseen tutkimustyössään. Mutta mykkä golem tai loputtoman alistuva nukke eivät riittäneet hänelle. Turhamaisuudessaan hän halusi palvelijan, joka omaisi älykkyyttä, jota hän voisi opettaa ja jonka kanssa hän kykenisi käymään kiehtovia keskusteluja. Niinpä hän keskitti kaiken huomionsa ja laajan tietämyksensä magiasta luodakseen tällaisen olennon.
Prosessi oli pitkä, monimutkainen ja kallis. Lordi Vyldar kulutti viikkoja ensin suunnitelmiinsa ja sen jälkeen hankkiakseen kaikista laadukkaimmat raaka-aineet. Hän palkkasi taitavat kuvanveistäjät käsittelemään harvinaista savea, johon sekoitettiin kasoittain hopeapölyä, poltettujen luiden tuhkaa ja myös huomattava määrä Vyldarin omaa verta. Aineksista valmistettua ihmismäistä kehoa kuumennettiin usean vuorokauden ajan tulessa, minkä jälkeen se puettiin kalliisiin kankaisiin ja sen silmiksi asetettiin suuret, kaiverretun safiirit.
Ja tämän jälkeen tuli vaativin vaihe. Ilma oli paksua magiasta Vyldarin herättäessä luomuksensa henkiin. Hänen verensä antaisi olennolle vapaata tahtoa ja oman mielen, sekä myös kyvyn magiaan, samalla pitäen sen yhteydessä Vyldarin tahtoon. Kaunis keho olisi ihmismäinen kuin nukella ja kestävä kuin rautagolem. Se oppisi ja ymmärtäisi, koskaan pilaantumatta tai hajoamatta. Ja kun olento nousi ylös ja kumarsi isännälleen, lordi Vyldar antoi sille nimen Khazzad.
Seuraavien vuosien aikana Khazzad seurasi isäntänsä vierellä auttaen tottelevaisesti. Vanha mies tuntui olevan loputtoman tyytyväinen aina, kun golem oli kohteliaasti eri mieltä hänen kanssaan, tai pyysi selittämään jonkin asian tarkemmin. Khazzad myös osoitti häkellyttävää kykyä muistaa magian yksityiskohtia, ollen siten mitä oivallisin apulainen Vyldarin tutkimuksissa. Vanha velho jopa kouli ja esitteli Khazzadin maan seurapiireissä muutamissa yhteyksissä, nauttien ihailevista katseista joita golem sai osakseen. Ylpeänä luomuksensa kyvyistä oppia ja keskustella sivistyneesti lordi Vyldar käski sitä tutustumaan hänen laajaan kirjastoonsa. Tästä eteenpäin, aina kun Vyldar vetäytyi lepäämään tai harvakseltaan lähti talosta hoitaakseen asioitaan, Khazzad uppoutui kirjavuorten keskelle. Lordi Vyldarin iän alkaessa painaa häntä Khazzadille jäi yhä enemmän ja enemmän aikaa toimia itsenäisesti. Ja noihin aikoihin joitakin vanhan maagikon omaamia loitsutekstejä alkoi katoamaan Vyldarin huomaamatta.
Sitten, eräänä päivänä seurapiireissä havaittiin, ettei erakkomaista lordi Vyldaria oltu nähty tai kuultu yli vuoteen. Kartanolla tutkimaan lähteneitä henkilöitä vastassa oli Khazzad, joka kohteliaasti pahoitteli, ettei hänen isäntänsä kyennyt tulemaan paikalle itse. Hopeanhohtoinen golem ohjasi tyynesti heidät pitkin autioituneen talon käytäviä, ja makuuhuoneesta he löysivät Malthys Vyldarin kuivuneen ruumiin, makaamassa levollisesti sängyssään silmät kiinni.
Tapaus herätti hetkellisesti kiihkeitä juoruja ja aiheita skandaaliin, mutta pian selvisi että lordi Vyldarin sydän oli pettänyt ilmeisesti vain vanhuudenheikkoudesta. Pienintäkään merkkiä väkivallanteosta ei ainakaan löytynyt. Koska miehellä ei ollut perillisiä, kartano kaikkine irtaimistoineen ja sisältöineen huutokaupattiin muutaman viikon sisällä. Ainoa yllättävä tekijä oli talon golem, joka paljastui jopa julkista tietoakin sulavapuheisemmaksi ja älykkäämmäksi. Se vakuutti isäntänsä luvanneen vapauttaa se kuolemansa hetkellä, ja nyt kun hänet oli todettu kuolleeksi, Khazzad poistuisi talosta. Tietämättä, miten olisivat suhtautuneet golemiin, sen annettiin lähteä rauhassa. Tilanne olisi ollut varmasti toinen, jos kukaan olisi saanut selville Khazzadin tallettaen mieleensä kokonaisen arkiston loitsukaavoja ja –kirjoja, jotka hän oli tuhonnut painettuaan niiden sisällön mieleensä. Ne olivat Vyldarin perintö, jonka hän koki oikeutetusti omakseen.
Vapautunut golem ei välittänyt ympärillään kiertelevistä huhuista, vaan alkoi itsevarmalla otteella rakentaa itselleen omaa elämäänsä. Hän vieraili maan magiaa opettavissa laitoksissa, keskusteli alan asiantuntijoiden kanssa ja pyrki hankkimana itselleen kunnioitettavan aseman Sylhadelissa. Mutta ajan kuluessa Khazzad huomasi alkavansa halveksua asennetta, jolla Sylhadelialaiset häntä kohtelivat. Vaikka hän kuinka todisti kykyään oppia ja omaavansa tietoja magiasta, häntä kohdeltiin yhä vain pelkkänä palvelijana, jolla ei ollut yhdenvertaista paikkaa heidän joukossaan. He eivät myöskään arvostaneet Khazzadin näkemyksiä Maagismista, joka kohotti keinotekoiset olennot heidän yläpuolelleen. Niinpä golem päätti lähteä jonnekin, missä hänen todellinen arvonsa ymmärrettäisiin. Nousten lähtevään laivaan hän matkusti merten yli, kunnes lopulta laski jalkansa Sizuanin maaperälle. Maahan, joka oli täynnä kunnianhimoisia magiankäyttäjiä, joiden salaisuuksiin Khazzad saattaisi vaihtaa omiaan…
Muuta:
- Khazzadilta puuttuvat täysin haju- ja makuaisti, hän kun ei omaa elimiä niitä varten. Tietynlainen tuntoaisti golemilla on, vaikkei aivan niin herkkä kuin elollisilla olennoilla. Samoin hänen safiirisilmänsä tarkentavat kaiken Khazzadin näkemän selkeäksi.
- Golemin puhe tulee hänen kaulassaan olevasta kuparirenkaasta, joka muuttaa Khazzadin ajatukset suoraan puheeksi, jollei hän tietoisesti niitä huomaa peittää. Hän omaa samanlaisen kuuloaistin kuin ihminen, mutta korvien puuttuessa kovat äänet eivät vahingoita Khazzadin kuuloa mitenkään. Korkeat, metallin kanssa resonoivat äänet voivat kuitenkin häiritä golemin keskittymistä melkoisesti.
- Illuusioilla ja muilla aisteihin vaikuttavalla taikuudella ei usein ole vaikutusta, tai sitten ne ilmenevät kummallisesti kieroutuneina Khazzadin keinotekoisissa aisteissa.
- Lähtiessään Sylhadelista Khazzad otti mukaansa myös huomattavan summan isäntänsä varallisuudesta, vaikkei golemilla olekaan paljoa tarpeita joihin sitä tuhlata.
Laji: Golem, mutta kokee nimityksen vähätteleväksi ja varsin alentavaksi. Esittelee itsensä Homunculuksena, keinotekoisena ihmisenä
Sukupuoli: Maskuliininen
Ammatti: Esittäytyy Maagismin papiksi
Uskonto: Maagismi
Luonne:
Kovasta savesta muotoillut, vähäilmeisetkään kasvot eivät kykene peittelemään ”Hopeisen Khazzadin” itsevarmuutta ja ylpeyttä. Hän tietää ja myöntää auliisti olevansa keinotekoinen, mutta juuri siitä syystä hän on mielestään tyystin jotain muuta kuin lihaa ja verta olevat olennot, vailla nälän ja väsymyksen kaltaisia rajoitteita. Vaikka Khazzad onkin periaatteessa golem, hän itse inhoaa tuota nimitystä ja katsoo olevansa enemmänkin homunculus, magialla luotu täydellinen ihmiskeho, joka on aivan toista luokkaa kuin muut yksinkertaiset palvelusolennot.
Sylhadelialaiseen yläluokkaan opetettuna Khazzad on sulavapuheinen, kohtelias ja varsin tottunut aateliseen elämään. Häntä eivät pelota julkiset tilaisuudet kuin prameat tanssiaisetkaan, vaikka golem pyrkii tanssilattialle päätyessään pysyttelemään hitaissa askelissa. Vauhdikkaat tanssit kun eivät kuulemma sovi hänelle, toisin sanoen hän tiedostaa mahdollisuuden sille että voisi tanssiparinsa jalkapöydän kovan jalkansa alle.
Uskoltaan Khazzad on horjumaton Maagismin palvelija. Siksi hän arvostaakin yleisesti maageja, olivat he elollisia tai eivät. Hänen mielestään maagin ei tule peitellä tai hävetä lahjojaan vaan olla niistä ylpeitä, koska he kykenevät muovaamaan maailmaa ympärillään mieleisekseen. Khazzadilla on myös omintakeinen näkemys, jonka mukaan magialla luodut olennot, kuten golemit, nuket ja herätetyt sielut, ovat lähtökohtaisesti lähempänä Magiaa kuin muut olennot, ja täten myös ylevämpiä. He sentään kykenevät elämään vuodesta toiseen, koskaan mätänemättä tai vanhenematta. Magia on heidät luonut, se on antanut heille elämän, ja mahdollisen kuolemansa hetkellä he tulevat yhtymään takaisin Magian raivoavaan ja valkohehkuiseen voimaan. Khazzad kuitenkin uskoo, ettei hänellä tai muilla kaltaisillaan ole oikeutta luoda toisia tällaisia olentoja. Heidän on synnyttävä elävien olentojen kätten kautta, kuten elävät olennotkin syntyvät elollisen olennon kautta, toteuttaakseen Magian luontaista järjestystä. Hopeinen golem kohtelee luotuja olentoja varsin ystävällisesti ja pyrkii herättämään heissä ylpeyttä omasta alkuperästään. Ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Kaiken puheensa takana Khazzad pitää itseään tässäkin erityisenä. Hän sentään omasi kunnianhimoa ja ylpeyttä alusta alkaen kohota isäntänsä määräämästä roolista tavoittelemaan jotain suurempaa, ja sillä kunnianhimolla hän loi itselleen aseman ja mahdin joka hänellä nyt on. Jos joku toinen tekisi samoin ja nousisi hänen tasolleen, se voisi himmentää hänen kunniaansa.
Khazzadin keho ei tarvitse ruokaa, juomaa tai unta, mutta magia tarjoaa hänelle samankaltaisia tuntemuksia. Magialle alttiin kehonsa kautta hän voi kokea mielihyvää suurista taikuuden sykäyksistä kuin maittavasta ateriasta, tai nautiskella pienistä maagisen energian hivenistä kuin kalliista viinistä. Tästä syystä golem viihtyykin maagien seurassa tai paikoissa jossa magiaa harjoitetaan ahkerasti. Jokaisen henkilön magiassa on hieman omalaatuiset vivahteet, ja tästä syystä voimakkaat tai Khazzadin näkökulmasta erityisen mielenkiintoisten henkilöiden luomat magiapurkaukset voivat myös tuottaa golemille nautintoa, joka on lähimpänä seksuaalista tyydytystä mitä hänen kehonsa voi saavuttaa.
Ulkonäkö:
Vain hieman vajaa kahden metrin mittainen keho on väriltään sekoitus poltetun saven hiekanruskeaa ja sen sisältämä hopea antaa Khazzadin keholle kirkkaassa valossa metallisen hehkun. Vaatteidensa alla oleva keho on muovattu jänteväksi mutta sileäksi ihmiskehoksi, ilman suurempia yksityiskohtia. Golemin keho painaa reilut kaksisataa kiloa, mutta hän liikkuu ihmismäisen sulavasti. Ulkonäöstään ja liikkuvuudestaan huolimatta hopeasavi josta hän koostuu on sitkeää eivätkä huonolaatuiset terät vielä riitä lävistämään tai leikkaamaan sen sitkeää pintaa. Se kuitenkin johtaa ja imee itseens’ magiaa ja on näin alttiimpi loitsuille ja niiden aiheuttamalle vahingolle, vaikka Khazzad vähätteleekin mahdollisuutta että hän voisi kärsiä vahinkoa. Hopeasavi on erityisen altis voimakkaalle kuumuudelle, kylmyydelle ja syövyttäville aineille.
Golemin sileissä kasvoissa ei ole lainkaan nenää, ja puhtaan hopeanvärinen leuka on vain kaiverrettu yksityiskohta, joka ei liiku. Usein Khazzad saattaakin ilmaista suoraan, hymyileekö hän vai ei, tiedostaen ilmeidensä olevan vaikeasti tulkittavia. Hänen kaulansa ympärille on upotettu kuparirengas, jonka kautta golem kykenee puhumaan. Hänen äänensä on pehmeä ja varsin miellyttävä, tosin jokaisen lauseen lopussa soi kevyt, värisevä metallinen helähdys.
Tarpeeksi läheltä huomio keskittyy väistämättä Khazzadin silmiin. Niiden kautta golem kykenee ilmaisemaan hieman tunnetilojaan saven liikahdellessa silmien ympärillä ja silmäkulmien kohdalla. Silmät ovat väriltään puhtaan siniset, pupillien ollessa haalean valkoiset. Monet yllättyvät huomatessaan silmien olevan kaksi kuoppiin istutettua kimmeltävää safiiria, joiden pintaa pupillit on kaiverrettu.
Yllään Khazzad pitää kalliista kankaasta valmistettua, tummaan viininpunaiseen taittuvaa hupullista kaapua, joka on kiinnitetty edestä muutamalla koristeellisella metallineulalla. Tämä on enemmän tyylin kuin häveliäisyyden takia, Khazzadin kun ei periaatteessa tarvitsisi peitellä alastonta kehoaan. Kenkiä hän ei tarvitse lainkaan ja kulkee aina paljain jaloin. Turhamaisuudestaan golem kantaa mukanaan myös ohutta metallisauvaa, jonka pää jakautuu neljään terävään ulokkeeseen.
Kyvyt:
Khazzad on tutustunut magian saloihin koko olemassaolonsa ajan, ja hän pyrkii jatkuvasti lisäämään tietojaan yhä uusilla loitsuilla. Magia on golemin käden jatke ja vastaus moneen pulmaan, mutta lähitaisteluun pakotettuna Khazzad luottaa omasta mielestä tuhoutumattomaan kehoonsa, joten torjumisen sijaan hän pyrkii murskaamaan hyökkääjän raskaan sauvansa iskuihin tai käsiinsä.
Khazzadin magia perustuu riimukehiin, jotka hänen isäntänsä palvelijalleen opetti. Golemin on valmisteltava ja piirrettävä jokainen loitsu etukäteen, joko ilmaan tai sitoa ne johonkin pintaan, jolloin ne ovat välittömästi käyttövalmiita pelkällä sanalla tai sormenliikkeellä. Riimukehien haittapuolena on, että niiden piirtäminen vie aina aikaa, ja kesken kiivaan taistelun monimutkaisten loitsujen luominen on likipitäen mahdotonta. Siksi golem valmisteleekin aina erilaisia loitsuja käyttöönsä hyvissä ajoin, kaikessa rauhassa ja huolellisesti. Yleensä hän sitoo loitsukehät joko sormiinsa tai sauvaansa jotta voi aktivoida ne nopeasti yhdellä liikkeellä. Aktivoituessaan loitsut ilmestyvät näkyviin hohtavina riimujen kehinä, joko Khazzadin käsien ympärille tai sinne minne hän tähtää loitsunsa.
Koska Khazzad luotiin alkujaan palvelemaan, hänelle ei suotu suuriakaan lahjoja oppia magiaa itsenäisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hän muistaisi lukemaansa tai kuulemaansa, päinvastoin. Golemin muisti on häkellyttävän terävä, jollei Khazzad totea jotakin seikkaa turhaksi ja anna sen lipsua mielestään. Mutta Khazzadin on mahdollista oppia vieras loitsu vain seuraamalla, kun joku toinen käyttää sitä, jolloin mikään yksityiskohta ei jää häneltä huomaamatta. Khazzad kykenee ymmärtämään loitsun periaatteen nähtyään sen muutaman kerran, ja jos hän kykenee vastaanottamaan käyttäjän magiaa loitsun aikaan, voi hän myös nopeasti kopioida sen. Toisin kuin elolliset olennot, jotka usein omaavat lahjakkuutta jossain tietyissä osa-alueessa, on Khazzadin opittava jokainen loitsunsa samalla tapaa, ulkopuolisesta lähteestä.
Lordi Vyldarin luona viettämien vuosiensa jälkeen Khazzad hallitsee parhaiten telekinetiikan, jonka ansiosta hän kykenee leijuttamaan raskaan kehonsa vaivatta ilmaan. Hänen tarkkuutensa riittää liikuttamaan kynää sitä rikkomatta, mutta voimaa golemilla on rusentaa heikompi haarniska kasaan kuin näkymättömän nyrkin otteessa.
Koska Khazzad ei ole lihaa ja verta, hän ei kykene itse tuottamaan omaa magiaansa. Sen sijaan golemin vastaanottavainen keho imee jatkuvasti itseensä magiaa hänen ympäriltään. Koskettamalla magiaa omaavaa olentoa golemin voimat palaavat hieman tavallista nopeammin, mutta muuten Khazzad ei voi vaikuttaa palautumisnopeuteensa.
Menneisyys:
Runsaat kolmekymmentä vuotta sitten Sylhadelissa eli varakas, korkean iän saavuttanut velho nimeltä lordi Malthys Odela Vyldar. Mies oli vuosien varrella kerännyt itselleen sekä merkittävän omaisuuden että laajat tiedot magian eri osa-alueilta. Ja elämänsä ehtoopuolella hän vietti joutilasta elämää tutkimustensa parissa, lumottujen esineiden pitäessä huolta yhtä lailla hänen tarpeistaan kuin hänen laajasta kartanostaan. Mutta hiljalleen eristäytynyt ja yksin elävä velho huomasi kaipaavansa seuraa yksinäisille keskusteluilleen. Koska Vyldar halusi pysyä rauhassa suvultaan ja harvoilta tuttaviltaan, niiltä yksinkertaisilta hölmöiltä, hän päätti luoda palvelijan avukseen tutkimustyössään. Mutta mykkä golem tai loputtoman alistuva nukke eivät riittäneet hänelle. Turhamaisuudessaan hän halusi palvelijan, joka omaisi älykkyyttä, jota hän voisi opettaa ja jonka kanssa hän kykenisi käymään kiehtovia keskusteluja. Niinpä hän keskitti kaiken huomionsa ja laajan tietämyksensä magiasta luodakseen tällaisen olennon.
Prosessi oli pitkä, monimutkainen ja kallis. Lordi Vyldar kulutti viikkoja ensin suunnitelmiinsa ja sen jälkeen hankkiakseen kaikista laadukkaimmat raaka-aineet. Hän palkkasi taitavat kuvanveistäjät käsittelemään harvinaista savea, johon sekoitettiin kasoittain hopeapölyä, poltettujen luiden tuhkaa ja myös huomattava määrä Vyldarin omaa verta. Aineksista valmistettua ihmismäistä kehoa kuumennettiin usean vuorokauden ajan tulessa, minkä jälkeen se puettiin kalliisiin kankaisiin ja sen silmiksi asetettiin suuret, kaiverretun safiirit.
Ja tämän jälkeen tuli vaativin vaihe. Ilma oli paksua magiasta Vyldarin herättäessä luomuksensa henkiin. Hänen verensä antaisi olennolle vapaata tahtoa ja oman mielen, sekä myös kyvyn magiaan, samalla pitäen sen yhteydessä Vyldarin tahtoon. Kaunis keho olisi ihmismäinen kuin nukella ja kestävä kuin rautagolem. Se oppisi ja ymmärtäisi, koskaan pilaantumatta tai hajoamatta. Ja kun olento nousi ylös ja kumarsi isännälleen, lordi Vyldar antoi sille nimen Khazzad.
Seuraavien vuosien aikana Khazzad seurasi isäntänsä vierellä auttaen tottelevaisesti. Vanha mies tuntui olevan loputtoman tyytyväinen aina, kun golem oli kohteliaasti eri mieltä hänen kanssaan, tai pyysi selittämään jonkin asian tarkemmin. Khazzad myös osoitti häkellyttävää kykyä muistaa magian yksityiskohtia, ollen siten mitä oivallisin apulainen Vyldarin tutkimuksissa. Vanha velho jopa kouli ja esitteli Khazzadin maan seurapiireissä muutamissa yhteyksissä, nauttien ihailevista katseista joita golem sai osakseen. Ylpeänä luomuksensa kyvyistä oppia ja keskustella sivistyneesti lordi Vyldar käski sitä tutustumaan hänen laajaan kirjastoonsa. Tästä eteenpäin, aina kun Vyldar vetäytyi lepäämään tai harvakseltaan lähti talosta hoitaakseen asioitaan, Khazzad uppoutui kirjavuorten keskelle. Lordi Vyldarin iän alkaessa painaa häntä Khazzadille jäi yhä enemmän ja enemmän aikaa toimia itsenäisesti. Ja noihin aikoihin joitakin vanhan maagikon omaamia loitsutekstejä alkoi katoamaan Vyldarin huomaamatta.
Sitten, eräänä päivänä seurapiireissä havaittiin, ettei erakkomaista lordi Vyldaria oltu nähty tai kuultu yli vuoteen. Kartanolla tutkimaan lähteneitä henkilöitä vastassa oli Khazzad, joka kohteliaasti pahoitteli, ettei hänen isäntänsä kyennyt tulemaan paikalle itse. Hopeanhohtoinen golem ohjasi tyynesti heidät pitkin autioituneen talon käytäviä, ja makuuhuoneesta he löysivät Malthys Vyldarin kuivuneen ruumiin, makaamassa levollisesti sängyssään silmät kiinni.
Tapaus herätti hetkellisesti kiihkeitä juoruja ja aiheita skandaaliin, mutta pian selvisi että lordi Vyldarin sydän oli pettänyt ilmeisesti vain vanhuudenheikkoudesta. Pienintäkään merkkiä väkivallanteosta ei ainakaan löytynyt. Koska miehellä ei ollut perillisiä, kartano kaikkine irtaimistoineen ja sisältöineen huutokaupattiin muutaman viikon sisällä. Ainoa yllättävä tekijä oli talon golem, joka paljastui jopa julkista tietoakin sulavapuheisemmaksi ja älykkäämmäksi. Se vakuutti isäntänsä luvanneen vapauttaa se kuolemansa hetkellä, ja nyt kun hänet oli todettu kuolleeksi, Khazzad poistuisi talosta. Tietämättä, miten olisivat suhtautuneet golemiin, sen annettiin lähteä rauhassa. Tilanne olisi ollut varmasti toinen, jos kukaan olisi saanut selville Khazzadin tallettaen mieleensä kokonaisen arkiston loitsukaavoja ja –kirjoja, jotka hän oli tuhonnut painettuaan niiden sisällön mieleensä. Ne olivat Vyldarin perintö, jonka hän koki oikeutetusti omakseen.
Vapautunut golem ei välittänyt ympärillään kiertelevistä huhuista, vaan alkoi itsevarmalla otteella rakentaa itselleen omaa elämäänsä. Hän vieraili maan magiaa opettavissa laitoksissa, keskusteli alan asiantuntijoiden kanssa ja pyrki hankkimana itselleen kunnioitettavan aseman Sylhadelissa. Mutta ajan kuluessa Khazzad huomasi alkavansa halveksua asennetta, jolla Sylhadelialaiset häntä kohtelivat. Vaikka hän kuinka todisti kykyään oppia ja omaavansa tietoja magiasta, häntä kohdeltiin yhä vain pelkkänä palvelijana, jolla ei ollut yhdenvertaista paikkaa heidän joukossaan. He eivät myöskään arvostaneet Khazzadin näkemyksiä Maagismista, joka kohotti keinotekoiset olennot heidän yläpuolelleen. Niinpä golem päätti lähteä jonnekin, missä hänen todellinen arvonsa ymmärrettäisiin. Nousten lähtevään laivaan hän matkusti merten yli, kunnes lopulta laski jalkansa Sizuanin maaperälle. Maahan, joka oli täynnä kunnianhimoisia magiankäyttäjiä, joiden salaisuuksiin Khazzad saattaisi vaihtaa omiaan…
Muuta:
- Khazzadilta puuttuvat täysin haju- ja makuaisti, hän kun ei omaa elimiä niitä varten. Tietynlainen tuntoaisti golemilla on, vaikkei aivan niin herkkä kuin elollisilla olennoilla. Samoin hänen safiirisilmänsä tarkentavat kaiken Khazzadin näkemän selkeäksi.
- Golemin puhe tulee hänen kaulassaan olevasta kuparirenkaasta, joka muuttaa Khazzadin ajatukset suoraan puheeksi, jollei hän tietoisesti niitä huomaa peittää. Hän omaa samanlaisen kuuloaistin kuin ihminen, mutta korvien puuttuessa kovat äänet eivät vahingoita Khazzadin kuuloa mitenkään. Korkeat, metallin kanssa resonoivat äänet voivat kuitenkin häiritä golemin keskittymistä melkoisesti.
- Illuusioilla ja muilla aisteihin vaikuttavalla taikuudella ei usein ole vaikutusta, tai sitten ne ilmenevät kummallisesti kieroutuneina Khazzadin keinotekoisissa aisteissa.
- Lähtiessään Sylhadelista Khazzad otti mukaansa myös huomattavan summan isäntänsä varallisuudesta, vaikkei golemilla olekaan paljoa tarpeita joihin sitä tuhlata.
